Herttua aikoinaan sanoi, että tehkääpäs kaupunki tuohon joen mutkaan. Siitä on ehtinyt kulua jo noin 800 vuotta. Kuten vanhoilla puurakenteisilla taloilla oli tapana, niin myös Bern on palanut lähes kokonaan. Jälleenrakennus aloitettiin heti, mutta tällä kertaa materiaalina käytettiin hiekkakiveä. Vanhan kaupungin osalta tämä tapahtui satoja vuosia sitten.
Talot ovat nelikerroksisia, punatiilikattoisia, ja niiden välissä olevat väylät ovat kivetyt ja leveät; molemmin puolin mahtuu autot parkkiin ja silti välissä on tilaa kahdelle. Jalankulkijoille on talojen katutason kerroksessa kaarikäytävät, joissa on viileä kulkea paahtavalta auringolta piilossa. Sveitsiläistä tienrakennukseen panostamista:
Turismin tuomaa rahaa laitetaan myös muuhun selkeästi näkyvään. Katedraali on ollut viisi vuotta remontissa ja naapurikirkko on jo ainakin päällepäin siistitty. Hiekkakivi tuntuu olevan kätevä rakennusaine, kun voi pienellä hiomisella tehdä 600 vuotta vanhasta mökistä uuden näköisen.
Katedraalin takapihalla on mukava pikku puisto, josta näkee suoraan joelle. Mikäpä siinä varjossa leipäillessä kun oli jäätelöä, joka oikeasti maistui mansikalle. Tunnelmaa nostatti kitaraa soittava ja italiaksi lauluja luritteleva herrasmies naapuri pöydässä.
Näkymä yhdeltä Bernin useista silloista, vasemmalla katedraali ja sen puistotasanne. Keskellä pato ja oikealla ohijuoksutusväylä.
Bernin historiallinen museo uuvutti miehen, mutta vaihtuvan näyttelyn aiheena oli sattumalta herra Einstein, joten ei ollut ollenkaan turha reissu. Museon naapurissa oleva kuppila oli tehnyt pienen puisto-olohuoneen, jossa kelpasi rentoutua. Ei ihme, että Sveitsiä haukutaan kalliiksi maaksi. Nämä puistokiskat pyytävät nelinkertaisen hinnan 0,33l pullosta, mitä 0,5l maksaa Migros-marketissa.
Bernin vanha kaupunki on viehättävä korttelikko, jonka käy läpi puolessa päivässä. Sen ulkopuolelle ku lähtee kävelemään, niin turistit katoavat, mutta alkaa tuntua kuin olisit Helsingissä.
Jalkojen lepuutusta loppuilta ja huomenna junalla Lauterbrunneniin.