Hostelli on täynnä mekastavia korealaisnuoria, ruma englantilaispariskunta ketjupolttaa naapuripöydässä. Tien toisella puolella oleva kuppila haluaa 12 euroa perus juustokinkkusämpylästä ja puolen litran Spritestä. Vasemman jalan pikkuvarpaassa on rakko. Silti kaikki tuo unohtuu kun nostaa katseen ylös läppärin ruudusta.
Sanat eivätkä kuvat pysty kuvailemaan tunnetta, kun kävelet suhteellisen kapeassa laaksossa, jonka molemmin puolin on satoja metrejä korkeat, pystysuorat, vuorenseinät. Hämeen tasangolla asunut poika jää suu auki ihastelemaan.
Laaksoon virtaa useita vesiputouksia, ensimmäisenä tulee vastaan Staubbachfall, joka heittää vetensä 300 metriä.
Putouksen juurelle on tehty pieni tunneli, jota pitkin pääsee melkein putouksen alla tekemään lähempää tuttavuutta.
Polut ovat siistit ja hyvin kyltitettyjä. Seuraan Lauterbrunnenista Stechelbergiin pääväylää, joka vie Trummelbachin putoukselle. Se on Euroopan ainoa kallionsisäinen putous, jonka pääsee näkemään. Jopa 20000 litraa vettä sekunissa on ollut liian kova pala kalliolle; vuosien varrella vesi on kaivanut haluamansa portaittaiset reitit. Tässä on kuva ulkona olevasta portaasta, koska sisällä oli pimeätä enkä halunnut kastella linssiä. Puolet katselutasanteista sisällä oli niin kuin suihkussa olisi, eikä vierustoveri kuule kuin huutamalla. Sitä ei kuvin eikä edes videolla pysty toistamaan.
Paaluumatkalla jään katselemaan kun ihmiset hyppäävät monta sataa metriä toivoen, että heidän laskuvarjo aukeaa. Osa tulee alas kuin liito-oravat hienoine liitopukuineen.
Huomenna tarkistetaan aamulla jalkojen tila ja sen mukaan valitaan jokin reitti luonnon keskellä.
