torstai 14. heinäkuuta 2011
Interlaken, ehkä
Kohta pääsee aamupalalle. Sen jälkeen ehkä lähdemme Interlakeniin, mutta sen määrittelee sade. Eilen satoi koko päivän, mutta illalla hieman selkeni, joten kävimme iltakävelyllä. Rakas kainalossa, valaistu vesiputous ja kylien valot, täydellistä.
Välistä jääneet päivät
Oikean reunan arkiston päivät menevät sekasin, mutta tässä lyhyesti päivien 10. ja 11. tapahtumista.
10.7. Salainen reitti Wengeniin
Zuzilla on kuuden tunnin vapaa keskellä päivää, joten lähdemme pienelle kävelylle. Hän näyttää polun ylös Wengeniin kohdasta, josta ei ikinä olisi uskonut, että pääsee ylös. Talvella siellä oli joku kuollut, mutta kesällä reitti on ihan ok.
Polku nousee siksakkia ylös jyrkkää vuorenrinnettä, jonka jälkeen tulee kaunis keto. Näkymä Staubachin putoukselle on upea.
Nautimme maisemista, kukista, perhosista ja toisistamme kunnes kello oli niin paljon, että Zuzin tarvitsi lähteä takaisin. Kävelemme Wengenin kylään, josta jatkan vielä pienen lenkin käyden Leiterhornilla. Ei ollut mitään hajua, että mikä paikka oli kyseessä, mutta viitan sanoma yksi tunti oli sopiva matka.
Koko matka oli tylsässä kuusimetsässä ja nimetty paikka oli pieni katselupaikka laaksoon. Sade läheni, joten aloitin paluumatkan nopsaan.
11.7. Jungfraujoch
Jungfraujoch on Euroopan korkeimmalla sijaitseva rautatieasema, joten sille on annettu lempinimi Top of Europe. Paikalla on myös Sphinxiksi nimetty observatorio. Sieltä myös alkaa Alppien suurin jäätikkö Aletsch.
Sisätilat ovat täynnä matkamuistokrääsämyyjää yms., joten kävelemme suoraan ulos. Jäätikölle on tehty tie/polku lähellä olevalle Mönchjoch-vuoristomajalle. Kävelemme sinne syömään päivän keiton.
Palaamme takaisin. Teemme nopean katsauksen krääsätarjontaan ja jatkamme jääpalatsiin, koska junan lähtöön on vielä aikaa. Jääpalatsi ei ole suomalaiselle mikään tajuntaa räjäyttävä kokemus mitä se voi olla esim aasialaisille. Reitit kulkee jään sisään kaivettuina ja siellä täällä on jotain pikkukivaa. Parhaimpina jäästä veistetyt kotkat. Myös pingviinit olivat söpöjä.
Paluujunan otimme Grindelwaldiin, joka ei eroa muista kylistä mitenkään. Maisemat ja jäätelö olivat kuitenkin erittäin hyvät.
10.7. Salainen reitti Wengeniin
Zuzilla on kuuden tunnin vapaa keskellä päivää, joten lähdemme pienelle kävelylle. Hän näyttää polun ylös Wengeniin kohdasta, josta ei ikinä olisi uskonut, että pääsee ylös. Talvella siellä oli joku kuollut, mutta kesällä reitti on ihan ok.
Polku nousee siksakkia ylös jyrkkää vuorenrinnettä, jonka jälkeen tulee kaunis keto. Näkymä Staubachin putoukselle on upea.
Nautimme maisemista, kukista, perhosista ja toisistamme kunnes kello oli niin paljon, että Zuzin tarvitsi lähteä takaisin. Kävelemme Wengenin kylään, josta jatkan vielä pienen lenkin käyden Leiterhornilla. Ei ollut mitään hajua, että mikä paikka oli kyseessä, mutta viitan sanoma yksi tunti oli sopiva matka.
Koko matka oli tylsässä kuusimetsässä ja nimetty paikka oli pieni katselupaikka laaksoon. Sade läheni, joten aloitin paluumatkan nopsaan.
11.7. Jungfraujoch
Jungfraujoch on Euroopan korkeimmalla sijaitseva rautatieasema, joten sille on annettu lempinimi Top of Europe. Paikalla on myös Sphinxiksi nimetty observatorio. Sieltä myös alkaa Alppien suurin jäätikkö Aletsch.
Sisätilat ovat täynnä matkamuistokrääsämyyjää yms., joten kävelemme suoraan ulos. Jäätikölle on tehty tie/polku lähellä olevalle Mönchjoch-vuoristomajalle. Kävelemme sinne syömään päivän keiton.
Palaamme takaisin. Teemme nopean katsauksen krääsätarjontaan ja jatkamme jääpalatsiin, koska junan lähtöön on vielä aikaa. Jääpalatsi ei ole suomalaiselle mikään tajuntaa räjäyttävä kokemus mitä se voi olla esim aasialaisille. Reitit kulkee jään sisään kaivettuina ja siellä täällä on jotain pikkukivaa. Parhaimpina jäästä veistetyt kotkat. Myös pingviinit olivat söpöjä.
Paluujunan otimme Grindelwaldiin, joka ei eroa muista kylistä mitenkään. Maisemat ja jäätelö olivat kuitenkin erittäin hyvät.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)