Kello on 3.47 ja yläpunkkalainen lähtee vessaan. Palattuaan hän alkaa näpynäpynäpyttään tekstaria samalla pudottaen laturin tjsp seinän ja sängyn välistä. Meinaan nousta ja iskeä kuonoon.
Hyvin nukutun yö jälkeen lähdemme Zuzanan kanssa ensimmäisellä junalla kello seitsemän kohti Schynige Platea. Pääsemme perille puoli yhdeksän.
 |
| Kylteistä valinta Faulhorn ja Panoramaweg. |
Heti vartin kävelymatkan päästä asemalta avautuu huimat näkymät. Polku kulkee harjanteen päällä. Toisella puolella näkyvät järvet Thunersee ja Brienzersee ja Interlaken niiden välissä, kaukana häämöttävät Thunin ja Brienzin taajamat. Toisella puolen pitkä jono vuoria, Eiger, Shreckhorn, Wetterhorn yms.
 |
| Interlaken |
 |
| Brienzersee |
Zuzi kuvaa innokkaasti. Kedot kalpenevat toukokuussa nähtävään, mutta Zuzi saa bongattua päivän aikana puolen tusinaa, hänelle uutta, kasvilajia.
 |
| Ystävälliset sveitsiläiset ovat tehneet oikotienkin, jota ei kuvasta edes oikein erota. Normaali reitti näkyy keskellä kuvaa. |
 |
| Näkymä kaakkoon Faulhornilta, ennen viimeistä pyristystä. |
Kiipeämme ylös Faulhornille, jossa suoritan vain nopean checkinin ja jatkamme matkaa kohti Firstiä. Reitti kulkee Bachalpsee-järven kautta, eikä siellä maisema voi paljoa parantua.
 |
| Bachalpsee ja takana Wetterhorn ja Schreckhorn |
 |
| Zuzi tutkimassa purokasveja |
Järveltä matka Firstiin on lyhyt ja tylsähkö. Yksi murmeli sentään näkyi.
Menemme Firstin ulkoterassille nauttimaan hyvin ansaittun illallisen, jonka ehdimme syödä minuuttia ennen kuin Mordorin tummat pilvet käyvät päälle. Voimakas tuuli heittelee pienesineitä ja kaataa isompia. Ravintolahenkilökunta juoksee pelastustehtävissä. Vettä sataa vaakatasossa. Metallinen lipputanko on kaarella. Rakeet napsuu ikkunaan.
 |
| Kuvan keskellä Faulhorn |
Yhtä nopeasti kuin pilvi ilmesty, on se mennyt ohikin. Sade lakkaa kuin seinään ja jopa aurinko yrittää vielä hieman tarjota iltasäteitään.
Zuzie lähtee kohti Lauterbrunnenia ja minulla on vielä jäljellä pieni iltalenkki. Paluu Faulhornille tapahtuu juuri kulkemaamme reittiä, joten keskityn pääasiassa perille pääsyyn. Tästä hyvästä huomaan taittaneeni matkan tuntia nopeammin, mitä kyltin ehdottama aika (2 tuntia 20 minuuttia) on. Nousuakin kertyi yli 500 metriä. Matkalla näin viisi murmelia, joista kaksi alle kymmenen metrin päästä. Hotellin lähellä oli maa valkoisena rakeista.
Tätä kirjoittaessa olen yksin 32-paikkaisessa dormitoryssä. Ei taida aasialaisia kiinnostaa. Vuoren huipulla eikå lämmitystä, tuleepahan makuupussiakin käytettyä.
Liikkeellä 12 tuntia, joista 8 kävelyä. Nousua 1000-1500m. Kilometreistä ei hajuakaan.
Aamuedit:
Auringossa poltetuilla pohkeilla on lähes mahdoton nukkua, koska nipistely ja tuntohermojen signaalitulva täyttää aivot aina kun palanut kohta koskettaa makuupussia, eli koko ajan. Dormityssä ei ole lämmitystä, joten kesämakuupussin päälle saa laittaa huovan. Lämpötila on noin nolla.
Onneksi tästä voi lähteä aamupalalle ja sitten lämmittelemään eli kävelemään kohti Grindelwaldia, josta otan junan Lauterbrunneniin.
Aamuedit part 2:
Vettä sataa. Juttelin aamupalalla San Franciscolaisen, Jeff Goldblumin näköisen, miehen kanssa. Hänet oli em. pilvi yllättänyt kesken kävelyn ja kivien väliin piilouduttaankin hän oli kastunut aivan kokonaan. Onneksi oli ymmärtänyt ottaa edes farkut ja pitkähihaisen mukaan, koska missään ho(s)tellin huoneessa ei ole lämmitystä, joten vaatteita ei saa kuivaksi. Makuupussia hänellä ei ollu ja yö oli kuulemma ollut melko vilpoinen Friscon lämpöön tottuneelle.
Kaakaoo ja marmeladin lisäksi yllätyssektori oli arponut lautaselle juustoa, jossa on kinkkua seassa. Hämmentävää, joskin ihan hyvää.
Keli hieman selkenee, joten lähden liikkeelle. Pilven kuitenkin puskevat vauhdikkaasti, joten näkyvyys oli välillä rajoitettu.
Päästyäni Firstiin, menen kondolalla alas Grindelwaldiin, josta otan junan Lauterbrunneniin.
