As Zuzana was staying in Lauterbrunnen, I took the evening train to Fiesch. There I made a quick visit to the sportcenter / youth hostel. I fetched the key, took a shower and went to bed. At eight in the morning I checked in, went to have a breakfast and then checked out.
Edessä oli jälleen yksin pitkistä päivistä. Tavoitteena oli käydä katsomassa Aletsch-jäätikköä. Kävelin juna-asemalle, jonne onnekseni sain jättää osan tavaroistani. Jatkoin matkaa hissille, joka vei minut Fiescheralpiin. Sieltä kävelin tunnelin läpi Gletscherstubelle, josta Märjelenseen ohitse kävelin kohti jäätikköä. Edessäni meni iso ryhmä amerikkalaisia oppaan kanssa ilmeisesti jäätikölle kävelemään. En halunnut jumittua heidän seuraan, joten jätin väliin jäätikön reunalla käymisen, mikä ei edes ollut kovin houkutteleva. Se näytti keväiseltä kadulta, jossa talven lumi ja jää on aivan hiekan peitossa.
It was going to be one of the long days. The goal was to go see the Aletsch glacier. I walked to the train station where, to my rescue, I was able to leave some of my things. I continued to the cable car, that would take me to Fiescheralp. From there I went through a tunnel to Gletscherstube, and pass the Märjelensee towards the glacier. In front of me was a big group of americans with a guide probably going to take a walk on the glacier. I didn't want to get stuck with their group so I decided to skip the trip down to the glacier, because it didn't even look very tempting. It looked like streets in the spring with all the ice and snow covered with sand.
 |
| You get plenty of options right as you step out of the cable car station. |
 |
| The tunnel entrace |
 |
| Gletscherstube |
Lähdin siis kävelemään jäätikköä myötäilevää polkua kohti Bettmerhornin hissiä.
So, I started walking the path that follows the glacier towards the Bettmerhorn cable car.
Kahden hissin ja junan kanssa sählääminen ei kiinnostanut, joten päätin palata takaisin käyttäen UNESCOn vuoristopolkua, joka kulkee Bettmerhornin (2858m) huipun kautta kohti Eggishornin hissiasemaa. Polku poikkesi täysin normaaleista sorapoluista. Osittain sille oli asennettu vaijeria ja rautatappeja avustamaan kulkua, muuten reitti oli vain maalattu kivikkoon.
I wasn't interested in taking two cable cars and a train, so I decided to go back using the UNESCO mountain trail, which goes over the summit of Bettmerhorn (2858m) towards the Eggishorn cable car. In some part of the trail there were wires and iron pins installed to ease the passage. Otherwise the trail was only painted on the rocks.
Päästyäni Eggishorniin otin hissin alas Fieschiin, jossa hain tavarani ja hyppäsin junaan kohti Zermattia. Täällä sitä nyt makoillaan hostellivuoteessa kuunnelle kolmea, kuorsaavaa, kuusikymppistä, japanilaista. Silmiä kirvelee, kun joku heistä keksi käyttää jotain eukalyptustuotetta.
Huomenna pidän välipäivän vaelluksesta ja käyn tutkimassa kaupunkia sen verran, että vahvistan vuoristo-opasvaraukseni.
When I got to Eggishorn, I took cable car down to Fiesch. I collected my things and jumped on to a train to Zermatt. Here I am lieing on a hostel bed listening to three snoring 60ish japanese persons. My eyes are burning, because one of them used some kind of an eucalyptus product.
Tomorrow I will be taking a off day from hiking and just explore the town enough to go and confirm my mountain guide reservation.
