torstai 7. heinäkuuta 2011

Ensipuraisu

Kesätyömeteorologit lupailivat sateita ja ehkä ukkostakin. Päätin kuitenkin lähteä polulle, koska ennusteiden mukaan kelin pitäisi huonontua vasta iltapäivällä, joskin hostellin ikkunasta näytti jo aamulla kovin pilviseltä. Varustin koivet pitkillä kuoriasun housuilla, jotka osoittautuivat myöhemmin virhevalinnaksi.

Poikkesin COOP-marketissa ostamassa evääksi jogurttijuoman, salamisämpylän ja valkosuklaalevyn, joista etenkin kaksi viimeistä totesin aikanaan erinomaisen syömäkelpoisiksi.

Valitsin päivä etapiksi Wengen-Kleine Scheidegg välisen polun. Optiona oli matkan jatkaminen Männlicheniin asti mikäli ilmat pysyisi riittävän hyvinä. Ensiksi piti hypätä junaan kohti Wengeniä. Polku lähtee melkein juna-asemalta, joten ei muuta kuin itse asiaan.


Kymmenen kilometriä ja 800m nousua. Mitä se tarkoitta käytännössä?


Kamera on suorassa ja junaradan kaltevuus vastaa loivinta kulmaa koko polulla. Joissakin kohdin oli parikin sataa metriä noin 50 asteista nousua. Niin jyrkkää, että hyvä kuin kengät piti soraisella polulla.


Wengen on ylempänä kuin laakson pohjalla sijaitseva Lauterbrunnen, niin ei tarvinnut kauaa kävellä kun aurinko alkoi säteillään lämmittään jo valmiiksi hiestä märkinä olevia, mustia, vaatteita. Melkein koko reitin alkupuolisko sattui olemaan tuulensuojan puolella, joten lämpötila varmaanki kipusi kohti kolmeakymmentä.

Kuumuuden sijaan päätin keskittyä kukkamereen ja runsaaseen määrää perhosia. Osa lajeista oli tuttuja, osaa ei Suomessa ole tullut vastaan.



Yllättäen erään nurkan takaa vastaan tuli Wengenalp, joka ei käytännössä ole kuin yksi ravintolahotelli junapysäkillä. Nautin aurinkovarjon alla Elmerin (paikallinen Sprite kopio). En edes tajunnut, että olin limua lipittäessä ihastellut Jungfrauta ja sen naapuria Mönchiä ennen kuin jatkoin matkaa jonkin verran eteenpäin.


SCENE II
The Mountain of the Jungfrau. -- Time, Morning
MANFRED alone upon the Cliffs.

The spirits I have raised abandon me,
The spells which I have studied baffled me,
The remedy I reck'd of tortured me;
I lean no more on super-human aid,
It hath no power upon the past, and for
The future, till the past be gulf'd in darkness,
It is not of my search. -- My mother Earth!
And thou fresh breaking Day, and you, ye Mountains,
Why are ye beautiful?  I cannot love ye.


How beautiful is all this visible world!
How glorious in its action and itself!
But we, who name ourselves its sovereigns, we,
Half dust, half deity, alike unfit
To sink or soar, with our mix'd essence make
A conflict of its elements, and breathe
The breath of degradation and of pride,
Contending with low wants and lofty will,
Till our mortality predominates,

Otteet Lord Byronin runosta Manfred, johon hän sai inspiratiota saman reitin kulkeneena.


Kolmikko Eiger, Mönch ja Jungfrau eivät mahtuneet samaan ruutuun, eikä miniläppäri jaksa yhdistää panoraamaa, joten:



Perillä lopulta. 95 prosenttia ihmisistä polulla (tiedän että otanta ei ole hyvä, koska samaan suuntaa meneviä ei tietenkään näe yhtä paljon) olivat menossa alaspäin, joka ihmetti hieman, koska vaikka ylöspäin on raskaampaa, niin itselläni ainakin polvet kipeytyvät varttissa jos joutuu jarrutelleen alaspäin menemään.

Kleine Scheidegg on junapysäkki, johon on rakennettu suuri matkamuistokrääsäparatiisi, joten ostin yhden Fantan ja jatkoin matkaa aasialaisten jäädessä räpsimään kuvia.

Kleine Scheideggiltä vajaa puoli tuntia Männlicheniä kohti. Taustalla Grindelwaldin laakso. Kelpasi istuskella penkillä, kun ystävällinen japanilaisrouva tarjosi suklaakarkkia, domo arigato!


Seuraava majapaikka, Berghotel Faulhorn, näkyy (melkein). Vasemmalta ensimmäinen, suhteellisen loiva, huippu, ennen jyrkempää sahalaitaa.


Männlichenin huipulla. Päivän saldo 15km, 6h ja 1000m nousua.


Heikille terveisiä (taustalla Eiger ja Mönch):

Kosteata

Eilisen iltakävelyn päätteeksi päädyin paikalliseen baariin, joka sattui olemaan englantilainen pubi. Paikalla oli niin vaeltajia, kiipeilijöitä kuin liitopukumiehiäkin. Yleisin myyntiartikkeli on 1,5l kaljakannu, mutta itse tyydyin vain pariin tanskalaiseen pullotavaraan hamburilaisen kyyditsemiseksi.

Ilta muuttui kosteaksi. Ei riittänyt, että vettä putoaa putouksista, vaan sitä alkoi tulla ihan taivaaltakin. Ilta kuitenkin sujui mainiosti rupatellessa ja Reiner Ebert niminen liitopukujamppa näytti läppäriltä mm. G-Shock kellomerkille tehtyä mainosta, jossa hän kaverinsa kanssa liitelee. Oli lähdössä aamulla 8 tunnin vaellukselle jollekin vuoristomajalle, mutta epäili keliä.

Herään 6.52, kun huoneen korealaisperhe tekee lähtöä. Taivas on pilvessä. Avaan läppärin ja ikäväkseni sääennusteet manaavat vettä ja ehkä ukkostakin seuraavaksi kolmeksi päiväksi. Taidanpa lähteä aamiaiselle ja sitten tehdä toimintasuunnitelman.