Kuvat

Matkan kuvia voi katsella täällä:

All the photographs from the trip are here:

http://miika.kuvat.fi/kuvat/Sveitsi+2011/

Loppu

Näin paljon ja paljon jäi näkemättä ja tekemättä. Opin uusia asioita. Matka oli samalla retki itseeni, opin tuntemaan itseni paremmin.

Tämä oli elämäni rasittavin jakso sekä fyysisesti että henkisesti. Samalla se oli paras ja antoisin. Matka ja erityisesti tapaamani ihana ja viisas ihminen, Zuzana, auttoi minua ymmärtämään, että minun pitää muuttaa elämääni. Minun pitää alkaa elämään.

Tarinan opetus on, että lopeta blogin lukeminen ja lähde nauttimaan maailmasta ja elämästäsi.


Kirjoitin ylläolevan tekstin tekstin lentokentälle menevässä junassa. Minun piti lopettaa blogi siihen, mutta lentokoneessa luin Iltalehteä ja vilkaisin myös horoskoopin. Joskus ne ovat hauskoja, mutta mikään suuri uskoja en ole. Tänään siinä luki:

"Viihdyt paremmin kuin hyvin tässä tilanteessa. Sinun kannattaisi miettiä uudestaan koko elämääsi, varsinkin, kun löydät romantiikkaa ja rakkautta uusilta vesiltä."

I saw a lot. Still, there were more to see and do. I learned new things. The trip was a journey to myself as well, I learned many things about myself.


This was the most exhausting trip of my life, both physically and mentally. At the same time, it was the best and the most rewarding. The trip and especially the lovely and wise person, Zuzana, showed me that I need change my life. I have to really start living it.


Moral of the story is, stop reading the blog and go out to enjoy the world and your life.


I wrote the text above in train while going to the airport. I meant to end the blog with it. However, in the airplane I was reading a tabloid called Iltalehti and I checked the horoscope. They are sometimes amusing, but I'm not a big believer. Today it read:

"You are enjoying the current situation very much. You should rethink your whole life, especially, because you find love in a new place."

--- The End ---

Kotiin

Normiaamu, japsit aloittaa shownsa viideltä. En jaksa pyöriä sängyssä, joten otan kamat kantoon ja menen hostellin ala-aulaan istumaan. Tätä kirjoittaessa kello on hieman yli kuusi. Juna lähtee 7:39, joten yritän napata jotain pikaista aamupalalta, joka aukeaa seitsemältä. Lento lähtee yhdeltä, mutta sitä ennen junissa vierähtää melkein neljä tuntia. Suomessa pitäisi olla viiden aikaan. Oman kodin rauhassa ennen seitsemää. Eli 12 tuntia pitäisi jaksaa vielä.

Typical morning, japs start their normal show at five am. I can't bother to stay in bed so I take my gear and go to the hosteläs lobby to sit. As I'm writing this clock is little past six. Train leaves at 7:39, so I'm going to try to get some fast breakfast down as it opens at seven. Fight is scheduled to leave at 1pm, but before that I have to sit in the trains for almost four hours. I should be in Finland at around five and home before seven. So, 12 hours to go through still.

Breithorn

Kuten jo aikasemmin mainitsin, että huonetovereina on kolme kuusikymppistä japanilaista. Mukavia ja ystävällisiä ihmisiä, joskin todella raivostuttavia. Joka aamu yksi käy vessassa neljän aikaan, seuraava lähtee muuten vaan käytäville vaeltaan viiden jälkeen. Totaalinen ja helvetillinen sähläys alkaa kuudelta, kun he porukalla alkavat selvittämään kamojaan sen päivän retkeä varten. Puhumattakaan, että kursauskisa tunkee läpi jopa korvatulpista, eli hyvästi uni kun kerran heräät.Olin optimistina laittanut herätyksen 18 yli kuusi. Noh, olen ollut hereillä jostain viiden paikkeilta.

As I already mentioned earlier, I have three japanese in their sixties as room mates. They are very friendly and nice, but also very irritating. Every morning one of them goes to the toilet at 4am, after that next one gets up around five to just go and wander around the corridors. Then clock is six and the total chaos starts as they begin to sort out their gear for the days walk. Oh and, the snoring competition goes through even ear plugs. So, if you wake up once, that's it. Goodbye sleep. I was optimistic this morning and put the alarm at 18 past six. Well, I've been up since five or so.

Aamu valkeni lupaavan puolipilvisenä.

Morning looked promising.

Jo hissin lipunmyyjä totesi, että ylhäällä tuulee. Lipun ostettua oppaani Ludwig saapuikin. Ikää 68 vuotta, joista 44 mennyt kiipeillessä. Menimme katsomaan tilanteen kuitenkin. Keli ei ollut hyvä, vaikka miten sitä kaunistelisi. Näkyvyys huono ja 15-20m/s tuuli kuljetti jäätä vaakatasossa.

Even the ticket sales woman said it's windy up there. Just as I got the ticked my guide, Ludwig, arrived. He is 68 years old, from which he has spent 44 climbing. We went up to see the weather, it wasn't good. Poor visibility and wind blowing ice horizontally at 15-20m/s.

Ludwig ehdotti, että menemme jonkin matkaa katsomaan, jos keli paranisi. Jos ei niin palaisimme takaisin. Hetkisen kuluttua alkoikin kohde jo hieman kurkkimaan pilvien seasta.

Ludwig suggested that we go for a bit to see how it goes and if the weather was getting any better. If not, we'd come back. After a while the target started to peek among the clouds.

Askel askeleelta nousimme ylemmäksi. Häpeäkseni on myönnettävä, että 68v ukko veti kovempaa tahtia välillä kyselleen "you ok?" tai "too fast?". Parilla hengähdystauolla selvisin kuitenkin tiukimman nousun. Kyseessä oli normaali eli suosituin reitti, joten muitakin yrittäjiä näkyi.

Step by step we gained elevation. I shame to admit, but 68 years old guy was in better shape than me. He just pushed on now and then asking "you ok?" and "too fast?". With couple of breathers I managed to climb the steepest part. We were using the normal aka common route, so there we other climbers coming and going.

Kaikkien ikäväksi keli huononi. Myöhästyimme puolisen tuntia huipulta. Joten nyt sieltä ei näkynyt yhtään mitään.

For everyone's misery the weather was getting worse. We were about half an hour late from the summit. So, there was nothing to see.

At the summit

Nice views from the summit

Hyvällä kelillä näkymät olisivat olleet tätä luokkaa:
In good weather the scenery would have been something like this:
Panoraamakuva Wikipediasta


Paluumatka oli melkoinen seikkailu, koska näkyvyys oli välillä vain pari metriä. Tuuli oli peittänyt jäljet lumella ja jäällä.

Return trip was an adventure, because at moments the visibility was down to only couple of meters. The wind had blown snow and ice to cover the tracks.

No need for eye glasses, couldn't see anything anyway

Consultation with a passing group's guide about the correct heading

Pääsimme hengissä perille ja juhlistimme sitä kupilla kaakaota.

We made it back alive and celebrated it with a cup of hot chocolate.

Gornergrat ja Game Over

Sää alkoi selkenemään puolenpäivän aikaan, joten koko päivää ei ollut hukkaan heitetty. Pohdin vaihtoehtoja. Lopulta päädyin, että en halua missata Gornergratia säiden takia, joten lähdin siis ostamaan junalippua.

Weather started to clear up around noon so the whole day was not lost. I thought about the options and in the end I decided that I do not want to miss visiting Gornergrat in case the weather will be bad rest of the week.

Menin junalla ylös asti. Maisemat olivat komeita, vaikka Matterhorn oli harmillisesti pilvien peitossa. Jäätiköt olivat yllättävän vaisun oloisia, kasvihuoneilmiön raiskaamia lumipuroja soramontun pohjalla.

I took the train all the way to the top. Scenery was very nice, unfortunately Matterhorn was covered with clouds. The glaciers were really downbeat. Small snow streams middle of all the gravel.

Paikalla oli reilu 40v englantilainen taidemaalari myymässä teoksiaan. Juttelin pitkän aikaa hänen kanssaan, kun minulle ei mihkään oikeasti kiirekään ollut. Jo nuorena hän ihastui Matterhorniin ja 20 vuotta sitten hän tuli Zermattiin maalatakseen sen. Sillä tiellä edelleen. Inspiroivaa.

There was an artist from England, in his fourties, selling his art works. I stopped to chat with him since I was in no real hurry. He had fallen in love with Matterhorn when he was young and 20 years ago he came to Zermatt to paint the mountain. He's still on that trip. Inspiring.

Matterhorn

Breithorn on left, Matterhorn on right

Gornergrat's hotel / observatory

Breithorn hiding in clouds

Gornergletscher

Lopun alku / Beginning of the end


Ennen kuin lähdin Gornergratiin huomasin, että peukalon pään kokoinen alue ihoa oli irronnut oikeasta säärestä, polvitaipeen kohdalta. Kohdasta, jonka olin polttanut auringossa melkein viikko sitten. Laitoin siihen ison laastarin, ettei se hierrä housuja vasten. Palattuani hostellille ja suihkuun mennessä, otin laastarin pois. Iho lähti mukana koko laastarin alueelta. Vaikka se ei ole kauhean pahan näköinen ei kannata avata linkkiä, jos jo ajatus puistattaa.


Before I left for Gornergrat I noticed a thumb sized area of skin peeling off on my calf where I had sunburned it. I put a big bandage on it to prevent it rubbing against the pants. When I got back to the hostel and was about to take a shower, I removed the bandage. It removed skin from the area it had covered, a bit smaller than my palm. It doesn't look too bad, but if you don't like nasty stuff like that, don't open the link.

Don't burn your calf in the sun

Aamuksi on sovittu Breithornin keikka, joten laitan siihen siteen ja käyn siellä kukkulalla kun kerran sitä varten tänne asti tulin. Ylihuomiseksi varasin lennon kotiin.

I had agreed the Breithorn climb to be done on tomorrow morning. I will put a gauze on the leg and just soldier on, because I will climb the hill since that's why I came here in the first place. I booked a flight home day after tomorrow.

Zermatt, hidas aloitus

Toista päivää Zermattissa. Sää ei helli lomalaista, vettä on satanut melkein koko ajan. Eilen en tehnyt muuta kuin makasin sängyllä ja lepuutin jalkoja, etenkin polvia. Tänään kävin Alpin Centressä tiedustelemassa Breithornin keikkaa, mutta sääennuste päivittyy iltapäivällä, jolloin päätös tehdään. Alustavasti näyttää mahdolliselta mennä heti aamusta.

Second day in Zermatt. Weather isn't kind, it's been raining almost all the time. Yesterday I just lay in bed resting my legs and knees especially. Today I visited the Alpin Centre to check the situation about the Breithorn climb, but answer was that the weather forecast will update in the afternoon, so the decision will be made then. At the moment, it looks possible to do in the morning.

Zermatt on kaupunki, joka on rakennettu pienkerrostalohotelleista, kaikki enemmän tai vähemmän samannäköisiä. Katutason tilat ovat kauppoja tai ravintoloita. Kadut ovat täynnä turisteja, jotka moninkertaistavat asukasluvun sillä paikallisia on alle kuusi tuhatta. Yksityisautoilu on kielletty, vain pienet, sähkökäyttöiset, autot suristelevat katuja pitkin turisteja väistellen.

Zermatt is a city build from small apartment houses as hotels, all looking more or less alike. Street level floors are used for shops and restaurants. Streets are filled with tourists, who multiply the population. There are less than six thousand locals. Zermatt is a car-free area. Only small, electric powered, vehicles can be seen whizzing around trying not to hit the tourists.

Keli on selkenemässä, joten tänään suunnittelin tekeväni pienen (esitteen mukaan 3h 35min) kävelylenkin.

Weather is getting better, so I'm planning on doing a small hike. The brochure says it takes three and half hours.

Aletsch

Zuzanan jäädessä Lauterbrunneniin, lähdin iltajunalla kohti Fieschiä. Siellä tein pikavisiitin urheilukeskusnuorisohostellissa. Hain avaimen, kävin suihkussa ja menin nukkumaan. Aamulla kahdeksalta hoidin check inin, kävin syömässä aamupalan ja checkouttasin.

As Zuzana was staying in Lauterbrunnen, I took the evening train to Fiesch. There I made a quick visit to the sportcenter / youth hostel. I fetched the key, took a shower and went to bed. At eight in the morning I checked in, went to have a breakfast and then checked out.

Edessä oli jälleen yksin pitkistä päivistä. Tavoitteena oli käydä katsomassa Aletsch-jäätikköä. Kävelin juna-asemalle, jonne onnekseni sain jättää osan tavaroistani. Jatkoin matkaa hissille, joka vei minut Fiescheralpiin. Sieltä kävelin tunnelin läpi Gletscherstubelle, josta Märjelenseen ohitse kävelin kohti jäätikköä. Edessäni meni iso ryhmä amerikkalaisia oppaan kanssa ilmeisesti jäätikölle kävelemään. En halunnut jumittua heidän seuraan, joten jätin väliin jäätikön reunalla käymisen, mikä ei edes ollut kovin houkutteleva. Se näytti keväiseltä kadulta, jossa talven lumi ja jää on aivan hiekan peitossa.

It was going to be one of the long days. The goal was to go see the Aletsch glacier. I walked to the train station where, to my rescue, I was able to leave some of my things. I continued to the cable car, that would take me to Fiescheralp. From there I went through a tunnel to Gletscherstube, and pass the Märjelensee towards the glacier. In front of me was a big group of americans with a guide probably going to take a walk on the glacier. I didn't want to get stuck with their group so I decided to skip the trip down to the glacier, because it didn't even look very tempting. It looked like streets in the spring with all the ice and snow covered with sand.

You get plenty of options right as you step out of the cable car station.

The tunnel entrace

Gletscherstube

Lähdin siis kävelemään jäätikköä myötäilevää polkua kohti Bettmerhornin hissiä.

So, I started walking the path that follows the glacier towards the Bettmerhorn cable car.

Kahden hissin ja junan kanssa sählääminen ei kiinnostanut, joten päätin palata takaisin käyttäen UNESCOn vuoristopolkua, joka kulkee Bettmerhornin (2858m) huipun kautta kohti Eggishornin hissiasemaa. Polku poikkesi täysin normaaleista sorapoluista. Osittain sille oli asennettu vaijeria ja rautatappeja avustamaan kulkua, muuten reitti oli vain maalattu kivikkoon.

I wasn't interested in taking two cable cars and a train, so I decided to go back using the UNESCO mountain trail, which goes over the summit of Bettmerhorn (2858m) towards the Eggishorn cable car. In some part of the trail there were wires and iron pins installed to ease the passage. Otherwise the trail was only painted on the rocks.

Päästyäni Eggishorniin otin hissin alas Fieschiin, jossa hain tavarani ja hyppäsin junaan kohti Zermattia. Täällä sitä nyt makoillaan hostellivuoteessa kuunnelle kolmea, kuorsaavaa, kuusikymppistä, japanilaista. Silmiä kirvelee, kun joku heistä keksi käyttää jotain eukalyptustuotetta.

Huomenna pidän välipäivän vaelluksesta ja käyn tutkimassa kaupunkia sen verran, että vahvistan vuoristo-opasvaraukseni.

When I got to Eggishorn, I took cable car down to Fiesch. I collected my things and jumped on to a train to Zermatt. Here I am lieing on a hostel bed listening to three snoring 60ish japanese persons. My eyes are burning, because one of them used some kind of an eucalyptus product.

Tomorrow I will be taking a off day from hiking and just explore the town enough to go and confirm my mountain guide reservation.

Interlaken, tylsä kellokauppa

Toinen kaupungin pääkaduista kulkee rautatieaseman vierestä. Eli, heti kun astut ulos junasta olet krääsätaivaassa. Näitä kello- ja linkkarikauppoja riittää satoja metrejä, välillä välissä on ravintola.

Kävimme katsomassa molemmat kirkot; samalla tontilla sijaitsee sovussa sekä roomalaiskatolilainen että protestanttinen kirkko. Molemmat oli ihan ok, mutta ei mitään suuria säväreitä synnyttäviä, kuten esim Zurichin ja Bernin katedraalit. Kirkkojen vieressä oli linnaksi kutsuttu rakennuskompleksi, joskin se ei siltä näyttänyt.

Syömme ravintolassa, joka on aivan tyhjä vaikka se on pääkadun varrella. Rauha sopii meille. Ravintolan omistaja teettää meille erikoisannokset.

Poikkeamme nykytaidemuseossa, jossa oli viiden taiteilijan yhteisnäyttely nimeltä Tyhjä huone.

Positiivisista asioista korkealle pääsevät kaupungin läpi virtaavat, turkoosin väriset, joet.

Interlaken oli, kuten matkan suunnitteluvaiheessa jo arvelin, turistirysä. Kyllä siellä sen päivä tai puolikkaan viettää, mutta ei sieltä paljoa käteen jää.

Aloitan pakkaamisen, koska lähden tänään kohti Fieschin kylää toisella puolella Jungfrau-vuoristoa. Zuzana joutuu jäämään Lauterbrunneniin, mikä laimentaa fiiliksiä.

Interlaken, ehkä

Kohta pääsee aamupalalle. Sen jälkeen ehkä lähdemme Interlakeniin, mutta sen määrittelee sade. Eilen satoi koko päivän, mutta illalla hieman selkeni, joten kävimme iltakävelyllä. Rakas kainalossa, valaistu vesiputous ja kylien valot, täydellistä.

Välistä jääneet päivät

Oikean reunan arkiston päivät menevät sekasin, mutta tässä lyhyesti päivien 10. ja 11. tapahtumista.

10.7. Salainen reitti Wengeniin

Zuzilla on kuuden tunnin vapaa keskellä päivää, joten lähdemme pienelle kävelylle. Hän näyttää polun ylös Wengeniin kohdasta, josta ei ikinä olisi uskonut, että pääsee ylös. Talvella siellä oli joku kuollut, mutta kesällä reitti on ihan ok.

Polku nousee siksakkia ylös jyrkkää vuorenrinnettä, jonka jälkeen tulee kaunis keto. Näkymä Staubachin putoukselle on upea.

Nautimme maisemista, kukista, perhosista ja toisistamme kunnes kello oli niin paljon, että Zuzin tarvitsi lähteä takaisin. Kävelemme Wengenin kylään, josta jatkan vielä pienen lenkin käyden Leiterhornilla. Ei ollut mitään hajua, että mikä paikka oli kyseessä, mutta viitan sanoma yksi tunti oli sopiva matka.

Koko matka oli tylsässä kuusimetsässä ja nimetty paikka oli pieni katselupaikka laaksoon. Sade läheni, joten aloitin paluumatkan nopsaan.

11.7. Jungfraujoch


Jungfraujoch on Euroopan korkeimmalla sijaitseva rautatieasema, joten sille on annettu lempinimi Top of Europe. Paikalla on myös Sphinxiksi nimetty observatorio. Sieltä myös alkaa Alppien suurin jäätikkö Aletsch.

Sisätilat ovat täynnä matkamuistokrääsämyyjää yms., joten kävelemme suoraan ulos. Jäätikölle on tehty tie/polku lähellä olevalle Mönchjoch-vuoristomajalle. Kävelemme sinne syömään päivän keiton.

Palaamme takaisin. Teemme nopean katsauksen krääsätarjontaan ja jatkamme jääpalatsiin, koska junan lähtöön on vielä aikaa. Jääpalatsi ei ole suomalaiselle mikään tajuntaa räjäyttävä kokemus mitä se voi olla esim aasialaisille. Reitit kulkee jään sisään kaivettuina ja siellä täällä on jotain pikkukivaa. Parhaimpina jäästä veistetyt kotkat. Myös pingviinit olivat söpöjä.

Paluujunan otimme Grindelwaldiin, joka ei eroa muista kylistä mitenkään. Maisemat ja jäätelö olivat kuitenkin erittäin hyvät.